Peruskoulun jälkeen kävin pari vuotta lukiota. Typerä teini kun olin, ei lukiossa kiinnostanut mikään muu kuin vanhojen tanssit. Rämpien suoritin kursseja.
Ehkä typeryys ja laiskuus lukion kanssa johtui siitä, että en tosiaan yhtään tiennyt mitä sitä isona pitäisi tehdä.
Vanhojen tanssien jälkeen tulin järkiini ja hain ammattikoulun puolelle. Parturi-linjalla kävin pääsykokeissa ja jäin toiselle varasijalle. Itse olsin tahtonut pitää välivuoden, äiti patisti soittelemaan vapaita paikkoja ammattikouluista.
Näin sitten päädyin cateringlinjalle. Se tuntui turhankin helpolta verrattaen lukion opintoihin. Työharjoittelut meni mukavasti, varsinkin asiakaspalvelusta napsahteli kiitettäviä. Kuten sanoin, ihmiset ei oo mulle mikään ongelma.
Viimeisen kevätlukukauden aikana sitten huomasin, että ei puolukkapäivät saapuneetkaan kun piti. Aloin odottaa poikiani. Maha pystyssä valmistuin 2008 keväällä.
Vähän ennen valmistumistani aloitin jo ensimmäisessä ihan oikeassa työpaikassani. Paikallisessa maatalouskaupassa. Kesän myin kukkasia ja maalipurkkeja, hevosenkenkiä ja työkaluja. Se oli tosi nastaa. Työnkuva oli monipuolinen ja asiakkaat pääosin mukavia.
Raskaus aiheutti vaan vähän ongelmiaan. Kesän aikana maha kasvoi jo melko hulvattomiin mittoihin, kaksi kaveria kun kyydissä tosiaan oli. Tekivät äitille tinkiä jo odotusaikana ja painoivat selän isoja verisuonia niin, että aina silloin tällöin saatoin pyörtyä yks kaks.
Kerrankin näin, että asiakas saapui liikkeeseen. Ja juuri sillä hetkellä alkoi näkö sumentua ja päässä heittää. Kaikki työkaverit olivat kaffilla, minä ainoana paikalla. Sain vedettyä jakkaran jäätävän kokoisen takapuoleni alle ja myytyä asiakkaalle mitä hän nyt silloin ostikaan. Kun pää alkoi taas selventyä, huomasin että silmälasini olivat aivan totaalisen vintturassa.
Tähän tyyliin
Mahtoi sekin asiakas ajatella, että mikä ihmeen deekumutsi siinä pyörii mahapystyssä ja aivan kujalla.... Hahhahhaaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti