Sanoin viimeviikolla pomolleni, että töitteni jatkosta pitäisi tietää tämän viikon keskiviikkoon mennessä. Koska pitää tietää, varaanko rakkauteni hedelmille kesäksi päivähoitoa vai en.
Tänään pomo käveli luokseni, näyttäen kohtalokkaalta. Hiki jo vähän tirahti kainaloon.
Mutta hänen uutisensa olivat, että ei hän pysty millään tietää ennenkuin ensiviikolla jatkuuko mun työt vai ei.
Kiva homma. Työsopimuskin loppuu taas ensiviikon lopulla. Hiukan menee hilikulle.
Kaiken lisäksi, nyt jos en varaa hoitoa, en kyllä yhtään tiedä mihinkä tenavani kesäksi lykkään jos työni jatkuvatkin. Jos taas varaan ja ei olekkaan töitä, joudun joka tapauksessa maksaa turhan päitten hoidosta sitten koko kesältä.
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh.
maanantai 27. huhtikuuta 2015
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Pätkää pätkän perään
Kuukaudellahan se homma taas jatkui. Toukokuun 8päivä ollaan taas jännän äärellä.
Korvaamani tyypin saikku loppuu ensiviikolla, sain sentään kuukauden sopparin neuvoteltua kahden viikon sijaan.
Kun nämä pätkät nyppii, olen kyllä huomanut että työt sujuvat paljon paremmin. Ehkä kun en jaksa enää töistä stressata ja pingottaa, yrittää ihan hulluna. Hommat valmistuvat ennätysajassa ja saan melkein pelkästään kehuja. Lisäksi, kun en jaksa enää nuoleskella konttorin väkeä, olen alkanut laittaa meidän työläisten asioita kuntoon.
Olen mm. vaatinut meille tilattavaki uudet hyllyt, jotka piti tulla jo vuosi sitten, mutta joiden perään ei ole kukaan kehdannut kysellä. Lisäksi pyysin luvan muuttaa työpöytäni toiseen, valoisempaan paikkaan. Hallista on myös uupunut melueristetty alue poraamista varten, melu on aika ajoin aikamoinen. Sen perään olen nyt vinkunut ja asia on laitettu eteenpäin.
Saapa nähdä, kuinka nyt käy.
Olen myös jotenkin vapautuneempi, uskallan heittää aika kummalistakin läppää esim. työnjohtajalle, Ennen olen häneenkin suhtaunut pelon sekaisen kunnioittavasti.
Meidän työpisteeltä on jäämässä eläkkeelle työkaverini vuoden lopulla. Nyt mua pelottaa, että laitetaan taas minut joksikin aikaa pois ja loppuvuodesta soitetaan takaisin. Siinä taas menee kaikki. Sitten pelottaa myös, että olen kesän yli kuukautta kerrallaan ja syksyllä taas työttömänä.
Paljon ennemmin olisin kesällä työttömänä. Biitsejä, mansikoita, mökkeilyä, kalastusta, myöhäisiä kesäiltoja, ystäviä ja laatuaikaa kesälomalla olevien lasten kanssa!
Maria
Korvaamani tyypin saikku loppuu ensiviikolla, sain sentään kuukauden sopparin neuvoteltua kahden viikon sijaan.
Kun nämä pätkät nyppii, olen kyllä huomanut että työt sujuvat paljon paremmin. Ehkä kun en jaksa enää töistä stressata ja pingottaa, yrittää ihan hulluna. Hommat valmistuvat ennätysajassa ja saan melkein pelkästään kehuja. Lisäksi, kun en jaksa enää nuoleskella konttorin väkeä, olen alkanut laittaa meidän työläisten asioita kuntoon.
Olen mm. vaatinut meille tilattavaki uudet hyllyt, jotka piti tulla jo vuosi sitten, mutta joiden perään ei ole kukaan kehdannut kysellä. Lisäksi pyysin luvan muuttaa työpöytäni toiseen, valoisempaan paikkaan. Hallista on myös uupunut melueristetty alue poraamista varten, melu on aika ajoin aikamoinen. Sen perään olen nyt vinkunut ja asia on laitettu eteenpäin.
Saapa nähdä, kuinka nyt käy.
Olen myös jotenkin vapautuneempi, uskallan heittää aika kummalistakin läppää esim. työnjohtajalle, Ennen olen häneenkin suhtaunut pelon sekaisen kunnioittavasti.
Meidän työpisteeltä on jäämässä eläkkeelle työkaverini vuoden lopulla. Nyt mua pelottaa, että laitetaan taas minut joksikin aikaa pois ja loppuvuodesta soitetaan takaisin. Siinä taas menee kaikki. Sitten pelottaa myös, että olen kesän yli kuukautta kerrallaan ja syksyllä taas työttömänä.
Paljon ennemmin olisin kesällä työttömänä. Biitsejä, mansikoita, mökkeilyä, kalastusta, myöhäisiä kesäiltoja, ystäviä ja laatuaikaa kesälomalla olevien lasten kanssa!
Maria
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Viikko jäljellä
No niin, pätkä lähenee taas loppuaan.
Perjantaina olis vipa päivä tällä tietoa. En siis edes yhtään tiedä, jatkuuko työt vai ei. Torstaina meinasin mennä kysymään jatkosta, mutta pomo ei ollut töissä.
Vituttaa.
Nukun huonosti ja näen painajaisia koska stressaan.
Eniten vituttaa, kun tiedän että jos nyt ei jatku, niin muutaman kuukauden päästä taas. Työkaveri on joutumassa leikkaukseen ja muutama kuukausi ainakin saikkua siihen päälle.
Mutta jos joudun välillä pois, nollaantuu taas arkipyhäkorvaukset, pekkaset, kesälomat, kaikki.
Kunpa saisin rohkeutta mennä huomenna pomon puheille ja kerrottua kuinka paskalta tälläisenä heittopussina olo tuntuu.
Perjantaina olis vipa päivä tällä tietoa. En siis edes yhtään tiedä, jatkuuko työt vai ei. Torstaina meinasin mennä kysymään jatkosta, mutta pomo ei ollut töissä.
Vituttaa.
Nukun huonosti ja näen painajaisia koska stressaan.
Eniten vituttaa, kun tiedän että jos nyt ei jatku, niin muutaman kuukauden päästä taas. Työkaveri on joutumassa leikkaukseen ja muutama kuukausi ainakin saikkua siihen päälle.
Mutta jos joudun välillä pois, nollaantuu taas arkipyhäkorvaukset, pekkaset, kesälomat, kaikki.
Kunpa saisin rohkeutta mennä huomenna pomon puheille ja kerrottua kuinka paskalta tälläisenä heittopussina olo tuntuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)