Kuukaudellahan se homma taas jatkui. Toukokuun 8päivä ollaan taas jännän äärellä.
Korvaamani tyypin saikku loppuu ensiviikolla, sain sentään kuukauden sopparin neuvoteltua kahden viikon sijaan.
Kun nämä pätkät nyppii, olen kyllä huomanut että työt sujuvat paljon paremmin. Ehkä kun en jaksa enää töistä stressata ja pingottaa, yrittää ihan hulluna. Hommat valmistuvat ennätysajassa ja saan melkein pelkästään kehuja. Lisäksi, kun en jaksa enää nuoleskella konttorin väkeä, olen alkanut laittaa meidän työläisten asioita kuntoon.
Olen mm. vaatinut meille tilattavaki uudet hyllyt, jotka piti tulla jo vuosi sitten, mutta joiden perään ei ole kukaan kehdannut kysellä. Lisäksi pyysin luvan muuttaa työpöytäni toiseen, valoisempaan paikkaan. Hallista on myös uupunut melueristetty alue poraamista varten, melu on aika ajoin aikamoinen. Sen perään olen nyt vinkunut ja asia on laitettu eteenpäin.
Saapa nähdä, kuinka nyt käy.
Olen myös jotenkin vapautuneempi, uskallan heittää aika kummalistakin läppää esim. työnjohtajalle, Ennen olen häneenkin suhtaunut pelon sekaisen kunnioittavasti.
Meidän työpisteeltä on jäämässä eläkkeelle työkaverini vuoden lopulla. Nyt mua pelottaa, että laitetaan taas minut joksikin aikaa pois ja loppuvuodesta soitetaan takaisin. Siinä taas menee kaikki. Sitten pelottaa myös, että olen kesän yli kuukautta kerrallaan ja syksyllä taas työttömänä.
Paljon ennemmin olisin kesällä työttömänä. Biitsejä, mansikoita, mökkeilyä, kalastusta, myöhäisiä kesäiltoja, ystäviä ja laatuaikaa kesälomalla olevien lasten kanssa!
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti