Ensimmäinen huti sijoittuu aikaan, kun palasin äitiyslomaltani töiden pariin. Mies oli jäänyt lomautetuksi jo jokin aika sitten ja meillä olisi mennyt varmaan lusikat jakoon jos oltaisiin molemmat jatkettu kotona oloa yhdessä.
Hain sitten erääseen yritykseen rekrykoulutuksen kautta. Virhe. Koulutusajan oli sitten niiiiiiiiin mukavaa ja me oltiin kaikki aivan huikean mahtavia työntekijöitä, pomopuolelta oli kieli ruskeana kaiken aikaa.
Sitten koitti ensimmäinen oikea työpäivä ja meininki alkoikin olla kuin natsisaksassa konsanaan.
Jos iski kusihätä, sekin piti päivän päätteeksi raportoida että kauanko meni aikaa vessareissulla. Muutenkin alkoi tulla kiukkuista palautetta ja ärähtelyä kaiken aikaa jokaiselle.
Sitten, eräänä päivänä, eräs työkaverini oli tehnyt pikkuisen kardinaalivirheen. Meidät kaikki käskettiin tytön ympärille ja työnjohtaja alkoi huutaa kurkkusuorana ja haukkua tyttöä. Ja lopuksi heitti tyttöä rullamitalla päähän. Tarviiko edes sanoa, että sen jälkeen ei tyttöä enää töissä näkynyt?
Minäkin sain sättimistä osakseni. Juurikin minimaalisen mokan olin tehnyt KERRAN, jonka korjaamiseen meni n.30sekuntia. Koko työyhteisö käskettiin ympärilleni ja sitten työnjohtaja antoi paukkua. Sain kuulla olevani paskaluuseri, surkea ihminen jne.
Lisäksi halli mätäni pystyyn ja mulla oli kokoajan poskiontelotulehdus. Antibioottia meni kuin leipää, saikkua en hakenut.
Kun koitti päivä, jona koeaikani olisi pättynyt ja sain käteeni irtisanomislapun, ei varmaan edes tarvi erikseen mainita, että se oli oikeen ilon ja onnen päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti